TILAA ASIAKASKIRJE

Saat säännöllisesti tietoa tärkeistä äitiysaiheista, uutuustuotteista, tarjouksista, sekä Bebesinfo-tilaisuuksista.

Kirjoita sähköpostiosoitteesi ja tilaa

Lisätietoja >>

HAKU

Etsi artikkeleita hakusanoilla.

Normaali fysiologinen synnytys

Kaikilla naisilla on luontainen kyky synnyttää. Naiskehossa on huolellinen järjestelmä, jonka ansiosta keho synnyttää lapsen vaikka äiti olisi tajuton. Voimakas hormonitoiminta ohjaa synnytyksen kulkua, joka saattaa myös häiriintyä hyvin pienienkin asioiden vaikutuksesta. Kun synnytyksessä ei käytetä voimakkaita lääkkeitä, on riittävää, että äidin ja vauvan tilaa tarkkaillaan jaksottain.

Avautumisvaihe

Synnytys voi alkaa monella eri tapaa. Se voi alkaa hissukseen voimistuvilla heikoilla supistuksilla tai esimerkiksi keskellä yötä alkavilla voimakkailla supistuksilla. Latenssivaiheessa kohtu alkaa supistella. Supistuessaan kohtulihas painaa vauvan päätä kohdun suuta vasten, jonka seurauksena kohdun suu vähitellen aukeaa 1cm-n.4cm. Tähän saattaa mennä aikaa tunti tai kaksi vuorokautta.

Jokainen synnytys on erilainen. Supistuksia tulee noin 10-12min välein tai tiheämmin. Niiden kesto on noin puoli minuuttia. Tässä vaiheessa on hyvä olla vielä kotona ja jatkaa puuhasteluja normaalisti.

Synnytys voi alkaa myös lapsiveden menolla. Se on yleensä merkki siitä että synnytys on käynnistynyt ja supistukset alkavat useimmiten parin vuorokauden sisällä siitä, kun lapsivesi on mennyt. Synnyttäjän aistit ovat erittäin herkät, joten hän reagoi erityisen voimakkaasti esimerkiksi vieraisiin tuoksuihin, ääniin ja lämpötilan vaihteluihin.

Aktiivinen avautumisvaihe

Aktiivisessa avautumisvaiheessa kohdunsuu aukeaa 5-7cm saakka. Tässä vaiheessa supistukset ovat jo intensiivisiä ja voimakkaita ja niillä on säännöllinen jatkuva rytmi. Supistusten kesto on noin minuutin kerrallaan ja ne tulevat nyt jo noin viiden minuutin välein.

Supistusten voimistuessa synnyttäjä keskittyy enemmän itseensä ja hän luontaisesti sulkee ulkopuoliset häiriötekijät pois. Hän keskittyy selviytymään supistuksista ja supistusten välissä rentoutuu, jopa nukkuu.

Supistuksen tullessa synnyttäjä hakeutuu yleensä pystyasentoon, sillä se helpottaa kipua ja auttaa lasta etenemään synnytyskanavassa. Tähän vaiheeseen kuuluvat rentoutus, rytmi ja rituaali.

Jokainen synnyttäjä löytää oman tapansa selviytyä supistuksista.

Regressio

Kun synnytys on aktiivisesti käynnissä, synnyttäjä yleensä välttää keskustelua ja katsekontaktia ja vajoaa omaan maailmaansa. Tämän aiheuttaa kehon oma luonnollinen hormonitoiminta.

Äidin rentoutuessa erittyy oksitosiinia, joka vahvistaa supistuksia ja vie siten synnytystä eteenpäin. Endorfiini taas auttaa äitiä jaksamaan raskaasta fyysisestä koetuksesta. Endorfiini on myös kehon oma kivunlievittäjä, joka auttaa synnyttäjää vaipumaan niin sanottuun synnytysregressioon. Synnytyskipu on voimakasta, mutta luonnon omat supistukset ovat yleensä hyvin siedettäviä.

Voimakas hormonitoiminta saa joskus synnyttäjän käyttäytymään erikoisesti. Hän saattaa hakeutua piiloon, nurkkaan tai jopa sängyn tai pöydän alle. Tämä on täysin normaalia käytöstä ja perustuu vaistonvaraiseen käytösmalliin luonnossa, jossa naaras hakeutuu turvalliseen paikkaan synnyttämään.

Usein hän myös ääntelee, hyräilee, laulaa tai käyttää ääntä voimakkaammin. Tämäkin on ihan normaalia ja auttaa synnyttäjää selviytymään supistuksista.

Kun synnyttäjällä on yksityinen ja turvallinen olo, kehon oma hormonitoiminta voimistaa supistuksia ja synnytys etenee. Vauvan sydänääniä kuunnellaan säännöllisesti dopplerilla tai kätilön torvella.

Voimakas hormonitoiminta auttaa äitiä vaipumaan unenomaiseen tilaan, synnytysregressioon Kuva: Debra Pascali-Bonaro

Siirtymävaihe

Kun kohdunsuu aukeaa viimeiset pari senttiä, supistukset ovat voimakkaimmillaan. Supistusten kesto on minuutista puoleentoista minuuttiin ja ne tulevat ihan muutaman minuutin välein. Tällöin kohtu tekee lujimmin töitä ja synnytyskin on jo loppusuoralla.

Tässä vaiheessa synnyttäjän käytös yleensä muuttuu. Hän saattaa olla levoton, haluaa liikkua tai vaihtaa asentoa. Hän saattaa olla pelokas, epävarma tai kontrolloimaton. On ihan normaalia, että tässä vaiheessa tulee ns. uskon puute. Usein synnyttäjä sanoo, että haluaa lähteä kotiin, ei halua enää jatkaa synnytystä, pyytää kipulääkettä tai toivoo keisarinleikkausta.

Kehon hormonitaso on korkealla, joten siirtymävaiheessa saattaa ilmetä myös vapinaa, kömpelyyttä, kuumia tai kylmiä aaltoja, oksentelua, kipua alaselässä tai reisissä, veristä vuotoa tai limaa.

Siirtymävaiheessa iskee usein uskonpuute; "En pystykään tähän". Silloin synnyttäjä tarvitsee kannustusta ja rohkaisua. Kuva: Bram Versonnen

Siirtymävaiheessa lapsi alkaa siirtyä alemmas, joten synnyttäjällä saattaa olla tunne, että hänellä on kakkahätä tai ”iso greippi pepussa”. Hän saattaa silti nukkua supistusten välissä. Jos kalvot eivät ole puhjenneet aiemmin, yleensä tässä vaiheessa ne puhkeavat ja lapsivesi tulee vauhdilla ulos.

Siirtymävaihe kestää yleensä vain muutamista minuuteista noin 20 minuuttiin ja se onkin eräänlainen loppukiri vaihe, jolloin synnyttäjä erityisesti tarvitsee tukihenkilöiltään henkistä tukea ja kannustusta.

Lepovaihe (Rest and be thankfull)

Kun kohdunsuu on auennut kokonaan supistukset saattavat hidastua tai jopa loppua kokonaan hetkeksi. Tällöin kannattaa nauttia lepohetkestä ja kerätä voimia tulevaa varten. Joillakin äideillä tämä vaihe jää kokonaan välistä ja ponnistuksen tunne saattaa tulla jo ennen kuin kohdunsuu on kokonaan auennut. Kun lapsi on laskeutunut tarpeeksi alas, supistukset voimistuvat taas uudelleen.

Äidin ääntely muuttuu usein ähinäksi. Endorfiinihormoni antaa äidille lisää voimia ja hän on yhtäkkiä taas keskittynyt ja vetäytyy uudelleen itseensä. 


Äiti hakeutuu usein pystyasentoon Kuva: Debra Pascali-Bonaro

Ponnistusvaihe

Synnyttäjä hakeutuu usein luontaisesti pystyasentoon, kyykkyasentoon tai konttausasentoon. Hän seuraa kehon viestejä ponnistaa ja usein tarttuu kiinni jostain tai tarvitsee fyysistä tukea. Ei ole kuitenkaan tarpeellista ponnistaa hampaat irveessä, vaan synnyttäjä voimistaa hieman kehon omia supistuksia. Hän hengittää omaan tahtiin syvään ja rauhallisesti.

Rentouttamalla lantionpohjan lihakset synnyttäjä helpottaa lapsen kulkua lantion läpi. On luonnollista että tässä vaiheessa usein suolikin tyhjentyy samalla. Jos lapsivedet eivät ole menneet tähän mennessä, ne usein menevät spontaanisti ponnistusvaiheessa. Jos näin ei tapahdu, kätilön ei kuitenkaan tarvitse puhkaista kalvoja, kun kohdunsuu on täysin auki. Lapsi voi syntyä kalvopussissa.


”Crowning”-pään syntyminen

Kun lapsen pää syntyy, välilihan ihokudos pehmenee ja se venyy hitaasti, ettei se repeäisi. Tämä vaihe tuntuu pistelevältä, puuduttavalta tunteelta, kun emättimen suu venyy. Tämä on luonnon oma keino estää äitiä ponnistamasta, että väliliha ehtii venyä tarpeeksi. Jotkut ovat verranneet tätä tunnetta siihen, kun on yöllä nukkunut kätensä päällä ja sitä ”tikuttaa”.

Kun vauvan pää on syntynyt, sen keho on edelleen sellaisessa asennossa, että olkapäät eivät pääse syntymään. Niinpä lapsi kääntyy itsestään 90 astetta, jotta olkapäät mahtuvat ulos ja usein seuraavalla supistuksella koko loppu vartalo syntyy.

Jos äiti on pystyasennossa, hän voi itse nostaa lapsen syliin. Kun äiti ponnistaa vaistonvaraisesti ja on pystyasennossa, repeämät ovat harvinaisempia ja usein väliliha säilyykin täysin ehjänä. Pienet repeämät ovat kuitenkin normaaleja ja ne parantuvat nopeasti itsestään. Suurempiin ommellaan tikit paikallispuudutuksessa.

kuva / is_synnyttanyt_480.jpg
Kuva: Istockphoto

Jälkeisvaihe - istukka syntyy 

Kun lääkkeettömästi syntynyt vastasyntynyt vauva nostetaan äidin vatsalle, se pystyy ryömimään äidin rinnalle ja löytää nännin. Kun vauva imee rintaa samaan aikaan kohtu supistelee voimakkaasti. Nämä ovat niin sanottuja jälkisupistuksia ja ne auttavat kohtua palautumaan entiseen kokoonsa ja muotoonsa. Tämä estää myös verenhukkaa. Jälkisupistukset auttavat istukkaa syntymään. Istukka syntyy yleensä noin puolessa tunnissa synnytyksen jälkeen. Napanuoran annetaan sykkiä loppuun asti, että lapsi saa istukasta koko verivolyymin käyttöönsä.

Varhainen vuorovaikutus

Heti synnytyksen jälkeen naisen oksitosiinin tuotanto on korkeampi, kuin missään muussa elämän vaiheessa. Hormonien aiheuttama euphorinen tila saa tuoreessa äidissä aikaan yllättyneisyyden, tyytyväisyyden ja ihmeellisyyden tunteita. Hän omistautuu täysin vauvalle ja huolehtii ja suojelee uutta perheen jäsentä. Vauva on virkeä, kun ei ole saanut lääkkeitä istukan kautta.

Fysiologisessa synnytyksessä vauvat alkavat imemään hyvin rintaa ja ovat yleensa pari ensimmaistä tuntia adrenaliinin vaikutuksesta virkeitä ja sitten yleensä nukkuvat jopa kuusikin tuntia.

Maailman Terveysjärjestön WHO:n asiantuntijoiden mukaan noin 80% kaikista naisista pystyy synnyttämään normaalisti ilman lääkkeitä ja toimepiteitä. Mutta tämä on mahdollista vain, jos äidillä on voimakas luottamus omaan kehoonsa ja häntä hoitava henkilökunta luottaa ja tukee häntä synnytyksessä.

Normaali, fysiologinen synnytys on harvinainen myös suomalaisissa sairaaloissa, joissa synnytyksen kulkuun puututaan usein lääkkeillä ja toimenpiteillä. Se on kuitenkin hyvin realistinen ja mahdollinen, jos olet hyvin valmistautunut synnytykseen.

Lähteet:

Penny Simkin: Pregnancy, Childbirth and the newborn
Andrea Robertson: Empowering Women

Aktiivisessa avautumisvaihessa synnyttäjä keskittyy itseensä ja vaipuu omaan maailmaansa

Kipu ohjaa synnyttäjää pystyasentoihin, jotka samalla edistävät synnytyksen kulkua

   
mama-licious