TILAA ASIAKASKIRJE

Saat säännöllisesti tietoa tärkeistä äitiysaiheista, uutuustuotteista, tarjouksista, sekä Bebesinfo-tilaisuuksista.

Kirjoita sähköpostiosoitteesi ja tilaa

Lisätietoja >>

HAKU

Etsi artikkeleita hakusanoilla.

Peppi syntyi vauhdilla äitinsä syleilyyn


Marraskuisena lauantaina oli kaunis aurinkoinen päivä, joten siskoni tuli puolilta päivin ottamaan minusta vielä viimeisiä masukuvia. Vatsa oli toiminut huonosti jo pari päivää ja oli tosi tukkoinen olo. Alavatsaa juili ja ravasin vessassa koko aamupäivän, mutta ihan turhaan. Lopettelimme kuvaamisen joskus kahden maissa, jonka jälkeen lähdin 4-vuotiaan Julius-poikani kanssa ostamaan vielä lisää kynttilöitä, koska valokuvauksen kannalta valoa olisi hyvä olla tarpeeksi. Olin suunnitellut synnyttäväni kotona ja laskettuun päivään oli vielä viikon verran aikaa. Ostosreissulla totesin itselleni, että oli jotenkin vaikeaa liikkua ja tuskainen olo.

Olin sopinut ystäväni kanssa, että heidän tyttärensä Grace tulee meille yökylään ja hän toikin Gracen meille kolmelta. Samaan syssyyn mieheni lähti jääkiekkopeliin. Sen verran oli jotenkin omituinen olo, että käskin häntä ihan varmuuden vuoksi säätämään lämminvesivaraajan täysille ja pitämään puhelinta silmällä.

Jäin siis kotiin kolmen lapsen kanssa, jotka kaikessa sovussa alkoivat pelaamaan korttia. Mieleni teki ottaa päikkärit, ja menin makuuhuoneen sängylle vähäksi aikaa huilimaan. Sitten sain vihdoinkin käytyä vessassa ja ajattelin mennä takaisin lepäämään hetkeksi. Ehkäpä olo nyt helpottuisi, kun vatsakin oli vähän tyhjentynyt. Julius oli jäänyt kolmanneksi pyöräksi korttipelissä, joten pyysin häntä hakemaan satukirjan ja sitä lueskelimme ihan rauhassa. Kun nousin ylös sängyltä, vauva vaihtoi asentoa ja samalla tunsin kuinka pöksyihin lorahti jotain märkää. En siinä vaiheessa vielä osannut sanoa oliko se tosiaan lapsivettä vai mitä, mutta kirkasta se oli. Kun menin vessaan, niin housuissa oli myös vähän veristä limaa.

Sen verran oli omituinen olo niiden kolmen lapsen kanssa yksin kotona, että päätin soittaa mieheni saman tien kotiin, vaikken ollutkaan varma mitä tulisi tapahtumaan. Aloitin ensimmäisen soittokierroksen ja soitin ystävälleni, että hän saa todennäköisesti tulla hakemaan tyttärensä takaisin kotiin vielä illan aikana. Soitin myös molemmille kätilöilleni, äidilleni, ja kahdelle siskoilleni varoittaen heitä, että jotain saattaisi olla tapahtumassa. Sovimme, että seuraamme tilannetta ja soittelen sitten uudestaan jos jotain alkaa tapahtumaan.

No, sen jälkeen ei oikeastaan mitään ihmeellistä tapahtunutkaan. Kävin useaan kertaan vessassa, kun vatsa vihdoinkin alkoi toimia. (hyvin yleistä synnytyksen alkuvaiheessa) ja mieheni petaili allasnurkkaa valmiiksi. Hän kyseli minulta, että alkaisiko jo täyttämään allasta, mutta minä epäröin, että eihän tästä vielä tiedä meneekö ohi vai mitä tapahtuu. Pyysin häntä sen sijaan siistimään alakerran eteisen ja keittiön sohvanurkkauksen, kun ihmisiä oli tulossa.

Kivulla ei ollut mitään rytmiä, eikä säännöllisyyttä

16.50 soitin toiselle kätilölle uudestaan ja kerroin, että todennäköisesti yön aikana jotain tapahtuu. Pohdiskelimme siinä, että taksia voi olla vaikea saada aamuyöllä, kun oli viikonloppu. Lupailin, että isänikin voi lähteä hakemaan, jos tarvitsee ja lupasin taas ilmoitella miten asiat etenevät. Ajattelin kaivaa ne ostamani kynttilät ja viritellä ne paikoilleen. Jotenkin se vaan tuntui aivan liian vaikealta tehtävältä, mutta sain sen kuitenkin tehtyä. Olo oli sellainen yleisen tuskaisa, mutta en osannut oikein erottaa mitään supistuksia. Vasta joskus 17.15 alkoi oikeasti tuntua supistuksia.

Kivulla ei ollut mitään rytmiä, eikä säännöllisyyttä. Ensimmäinen kivulias supistus tuntui heti pepussa, mikä oli minusta aika outoa. Aiemmissa synnytyksissäni supistukset ovat aina olleet selkeitä ja niillä on ollut joku säännöllinen rytmi. Mutta nyt en saanut niistä mitään tolkkua.

"Äiti mä hoivaan sua"

Julius oli tosi reipas apulainen ja hoivasi minua hyvin. Ensin pyysin häntä tuomaan minulle huulirasvaa, sitten jumppapallon. Jumppapallo oli ihan liian tyhjä, eikä kenelläkään ollut mitään tietoa, missä sen pumppu oli. Sitten kaipasin vesipulloa, jonka mieheni laittoi minulle valmiiksi. Minun teki mieli mennä lepäämään makuuhuoneen sängylle, mutta kipu sitten kuitenkin ajoi minut pystyyn.

Välillä tuli ihan lempeitä ja lyhyitä supistuksia, jotka meni hyvin hengittelemällä ohi. Välillä sitten tuli oikein kunnon kivuliaita ja mietin, että kuinka pahaksi tämä vielä yltyy, kun tässä vaiheessa iltaa jo sattuu noin paljon. Mieheni alkoi kuitenkin täyttää allasta, vaikkei sillä minun mielestäni kiirettä ollut. 17.30 mieheni toi minulle puhelimen, kun ystäväni veli soitti. Hän oli tulossa hakemaan Gracea ja kyseli ajo-ohjeita. Juttelin hänen kanssaan vähän aikaa, mutta annoin sitten puhelimen takaisin miehelleni, koska oli vaikea keskittyä puheluun. Julius oli koko ajan tukenani ja maatessani sängyllä hän halasi minua ja sanoi; "Äiti, mä hoivaan sua". Tämä tilanne on jäänyt selkeästi mieleeni tuon illan tapahtumista.

Siirryin makuuhuoneesta altaan äärelle ja pyysin miestäni soittamaan kätilölle. Pyysin kertomaan, että kyllä nyt on ihan tosi kyseessä, ja kätilö voisi lähteä tulemaan. Konttailin altaan takana nurkassa jumppamattojen päällä. Pyysin Juliusta taas tuomaan jumppapallon makuuhuoneesta. Sitten kaipasin tyynyjä, joita Julius myös kiltisti kantoi makuuhuoneesta. Huomasin, että kynttilöitä ei oltu edes sytytetty, joten seuraavaksi huutelin tulitikkuja. Sain supistuksiltani sytytettyä neljä kynttilää. Loput parikymmentä kynttilää eri puolilla huonetta jäivät sytyttämättä...

Kun supistus tuli, minun teki aina mieli mennä hirveän etukenoon, koska kipu vihloi niin paljon peppuun. Siinä vaiheessa 6-vuotias tyttäreni Pinjakin oli vapautunut apulaiseksi, kun hänen leikkikaverinsa lähti ja pyysin häntä lämmittämään minulle kaurapussia. Lämmintä kaurapussia yritimme ensin laittaa minulle niskaan, mutta siirsimme sen sittenkin alaselkään. Pyysin Pinjaa lämmittämään kaurapussin uudestaan, mutta se pussi jäi sitten sinne mikroon...

Supistuksia kestänyt 25 minuuttia

Minun teki kauheasti mieli mennä altaaseen, mutta en halunnut mennä sinne liian aikaisin. Se saattaisi hidastaa synnytystä. Vastahan supistukset olivat alkaneet 25 minuuttia aikaisemmin, joten eihän tässä nyt vielä pitäisi höntyillä. Tajusin myös, ettei meillä ollut mitään musiikkia, joten pyysin Pinjaa laittamaan rentouttavaa Tony O’Connoria soimaan. Minusta tuntui, että olin koko ajan pyytämässä jotain, mutta onneksi ympärillä oli paljon reippaita apulaisia.

Noin 17.45 isäni toi mummin, eli äitini meille. Halusin nojata jumppapallon päälle, mutta kaipasin sen päälle Rebozo-huivia alakerrasta. Lähetin taas Juliuksen asialle. Kohta Julius toi huivin ja asetteli sen hienosti pallon päälle. Julius halusi lähteä ukin mukaan hakemaan siskoani.

Ponnistuttaa, Supistuksia kestänyt 40 minuuttia

Kun supistuksia oli tullut noin 40 minuutin ajan, tunsin ponnistuksen tarvetta supistuksen aikana. Olin todella hämmentynyt. Vastahan supistukset juuri alkoivat, ja nyt jo ponnistuttaa. 17.55 sanoin miehelleni, että ”Valehtelisin jos sanoisin, että mua ei ponnistuttanut äskeisen supistuksen aikana”. Siinä vaiheessa hän taisi soittaa kätilölle uudestaan. Minulla oli ihan hirveä nälkä, kun en ollut pystynyt koko päivänä oikein syömään mitään muuta, kuin aamiaisen. Pyysin mummia laittamaan minulle sämpylän ja karpalomehua. Nojailin sitten siihen jumppapalloon. Pinja istui vieressäni ja ojensi minulle vuoroin sämpylää ja mehua. Oli vaan tosi kova nälkä!

Luotin, että keho tietää mitä se tekee

Kun seuraava supistus tuli, minulle tuli todella voimakas tunne, että jotain tulee ulos. Sanoin miehelleni; "Joko täältä tulee todella iso kakka tai sitten vauvan pää!". Yritin miettiä, menenkö vessaan vai hyppäänkö altaaseen. Näistä vaihtoehdoista valitsin mieluummin kakka ammeeseen, kuin vauva vessanpönttöön. Miehelläni oli kuitenkin veden lämmitys edelleen kesken ja altaassa oli vasta 34-35 astetta. Jos vesi olisi liian kylmää, se saattaisi laukaista vauvan hengitysrefleksin, joten hoputin häntä tuomaan lisää kuumaa vettä.

Seuraavan supistuksen aikana pää jo pullistui jalkojen välissä. Sille ei vain voinut mitään. Siinä vaiheessa päätin hypätä altaaseen oli se sitten lämmintä tai ei. Mummi kyseli keittiöstä; "Mitä tässä voisi tehdä?" Oihan tilanne hänelle melko vieras ja kätilö ei ollut vielä paikalla. Tunnelma oli kuitenkin hyvin luonnollinen ja rauhoittelin häntä, että mitään ei tarvitse tehdä, kaikki on hyvin. Missään vaiheessa ei itselläni tullut paniikkia tai pelkoa pintaan, koska luotin, että kehoni tietää mitä se tekee ja itsekin olin koko ajan kärryillä missä mennään.

Pää on ulkona, supistuksia kestänyt 45 minuuttia

Vaikka kätilö olisi ollutkin paikalla, hän ei todennäköisesti olisi puuttunut tilanteeseen, vaan itse olisin silloinkin auttanut vauvan maailmaan. Vaistomaisesti kokeilin päätä kädellä ja tiesin, että pää tulisi kokonaan ulos seuraavalla supistuksella. Ja jos se näin vauhdilla tapahtuisi, niin halusin sen tapahtuvan vedessä, koska se vähentäisi mahdollisten repeämien riskiä. Vesi tuntuikin tosi ihanalta ja yritin hengitellä rauhallisesti, että väliliha venyisi nätisti. Ja niin pää syntyi nopeasti, mutta hallitusti.

Huusin miehelleni, että pää on ulkona ja vähän napanuoraa näkyy vieressä. Mieheni huuteli kätilön ohjeita puhelimesta ja kertoi, että kätilö kehoitti nousemaan ylös vedestä, jos napanuoraa näkyy. Ei siinä sinänsä mitään ongelmaa ollut, mutta kun kätilö ei puhelimessa nähnyt miten napanuora oli ja oliko pää jo kokonaan syntynyt, niin ajatteli, että on parempi silloin olla pois vedestä.

Nousin altaassa seisomaan veden pinnan yläpuolelle ja nostin toista jalkaa niin, että saan otettua lapsen kiinni, kun se syntyy. Seuraavalla supistuksella, klo 18.10 tuli loputkin liukkaasta vauvasta ulos. Sitten istuimme yhdessä vauvan kanssa takaisin altaaseen. Vauva oli heti terveen ja hyvinvoivan näköinen ja sai 10 apgar pistettä. Mieheni tuli taskulampun kanssa katsomaan, ja tarkisti, ettei minusta tule paljon verta ja toi myös lisää kuumaa vettä, ettei vauvalla tule kylmä. Mummi kyseli pitäisikö napanuora leikata ja itse rauhoittelin häntä, ettei sillä olisi mitään kiirettä. Sen voisi jättää vaikka leikkaamatta.

Minulla kesti aika pitkään, ennen kuin tajusin, etten ollut nähnyt, oliko tulokas tyttö vai poika. Olimme etukäteen sopineet, että olisi Juliuksen tehtävä tarkistaa asia. Koska Julius oli vieläkin ukin kanssa hakemassa siskoani, niin Pinja tuli sitten tarkistamaan, kumpi tulokas oli. Ja tyttöhän se oli!

Siinä me sitten istuskelimme tyytyväisenä altaassa aamuiset kuvausmeikit vielä kasvoilla. Ihan itseäkin huvitti koko tilanne.

Isoveli ja isosisko tutkivat vauvan pikkuruisia varpaita

Noin 5 minuuttia myöhemmin saapui ensimmäinen kätilöistäni. Muistan hyvin, kun hän käveli huoneeseen tyynen rauhallisena ja totesi hymyillen, että täällä näyttää olevan kaikki hyvin. Valokuvaaja sisareni tuli pian sen jälkeen ja ukki, toinen siskoni ja Julius kohta perässä. Kaikkia harmitti kovasti, kun eivät ehtineet paikalle ajoissa.

Nousin altaasta kuivalle maalle odottelemaan istukkaa. Jossain vaiheessa minua alkoi pyörryttää, mutta se meni nopeasti ohi ja menin sitten hieman makuulle. Istukka syntyi lopulta 40 minuutin kuluttua. Kätilö arveli, että se oli varmaan irronnut jo aiemmin, mutta kun köllöttelin selällään, niin se ei päässyt tulemaan heti ulos. Mitään tikattavaa ei ollut, yksi pieni nirhauma.

Kun istukka oli syntynyt, Julius sai uuden kunniatehtävän ja leikkasi pikkusiskoltansa napanuoran.

Jälkisupistukset yllättävän lempeitä

Oloni oli ihan mielettömän hyvä. Pystyin kävelemään tosi hyvin, eikä ollut yhtään väsynyt olo. No, miksipä olisi ollut... supistuksia tuli loppujen lopuksi alle tunnin verran, mutta kun synnytyksen kokonaiskesto lasketaan siihen, kun istukka on syntynyt, niin synnytyksen kestoksi saatiin lopulta 1,5 tuntia!!! Verenvuotoa oli tosi vähän, ehkä noin 300ml ja jälkivuotokin tosi hillittyä.

Tästä kuvasta välittyy rento tunnelma, joka kaikesta jännityksestä huolimatta säilyi läpi synnytyksen. Mieheni ja äitini synnytyksen jälkeen.

Yksi asia mistä olin iloisesti yllättynyt oli jälkisupistusten lempeys. Aiemmissa synnytyksissäni jälkisupistukset ovat olleet todella kivuliaita ja tuntuneet jopa pahemmalta, kuin itse synnytys. Mutta nyt kun istukkavaiheessakaan ei annettu oksitosiinia, niin jälkisupistukset olivat todella lempeitä. Toinen kätilö saapui paikalle viimeisenä, mutta oli sitten meillä puolille öin asti ja varmisti, että kaikki oli ok.

Peppi 2980g / 49cm


Hieman oli siinä siis kiirettä ja hässäkkää ja synnytys ei ollut tunnelmaltaan ihan niin rauhallinen millaiseksi olin sen etukäteen ajatellut.  Oli kuitenkin ihanaa, että lapset saivat olla mukana auttamassa ja helpollahan minä selvisin.

Pinja ja siskoni avasivat kuohuviinipullon ja tarjoilivat koko porukalle juhlajuomaa ja sen päälle joimme vielä kahvit. Myöhemmin illalla söimme vielä yhdessä isovanhempien ja kätilön kanssa mummin valmistamaa kasvissosekeittoa. Itse kävin synnytyksen jälkeen pikaisesti pesulla, mutta rinnat ja ylävartalon jätin imetysasiantuntijan ohjeiden mukaan pesemättä, että vauva saa iholta kaikki tarvitsemansa bakteerit. Vauvan iholla oleva kina imeytyi hieromalla vauvan ihoon eikä vauvaa turhaan häiritty kylvettämällä. Ukki ja mummi auttoivat tyhjentämään altaan ja veivät kätilön mennessään kotiin. Itse synnytys eteni niin vauhdikkasti, että siinä riitti ihmettelemistä, mutta ilta kului leppoisasti olohuoneessa jutustellen. Tunnelma oli onnellinen ja helpottunut.

Synnytys kotona oli koko perheemme yhteinen kokemus. Siitä jäi kaunis ja ainutlaatuinen muisto. Olin erittäin tyytyväinen, ettei minua häiritty synnytyksen aikana ja kehoni sai tehdä rauhassa sitä mitä sen kuuluikin. Aivan kuin kehoni olisi ollut auto-pilotilla, kaikki tapahtui ihan itsestään.

Luotin kätilöideni hoitofilosofiaan eikä minun tarvinnut neuvotella tai vaatia mitään synnytyksen aikana. Synnytyksen kulkuun ei puututtu turhilla lääkkeillä tai toimenpiteillä. Synnytyksen jälkeen sain pitää vauvan koko ajan lähelläni, napanuora sai sykkiä loppuun asti, ennen kuin se leikattiin, eikä minulle tai vastasyntyneelle vauvalle tehty mitään toimenpiteitä. 

Näinhän juuri toivoinkin ja siksi valitsinkin synnytyspaikaksi oman kodin.

Isommat sisarukset olivat hyvin valmistautuneita kotisynnytykseen ja pitivät äidistä hyvää huolta.

Kuva: Kati Molin

Nämä hauskat perhekuvat otetiin vain neljä tuntia ennen vauvan syntymää.

Onnellinen äiti =)

Pinja 6v osasi luonnostaan olla avuksi synnytyksen aikana ja sai heti synnytyksen jälkeen pikkusiskon syliinsä.

   
mama-licious