Lepovaihe (Rest and be thankfull)
Kun kohdunsuu on auennut kokonaan supistukset saattavat hidastua tai jopa loppua kokonaan hetkeksi. Tämä johtuu usein siitä, että vauva ei ole laskeutunut vielä tarpeeksi alas tai kohtulihas kerää voimia työntää lapsi ulos. Tällöin kannattaa nauttia lepohetkestä ja kerätä voimia tulevaa varten. Tämä lepovaihe saattaa kestää jopa 30 minuuttia tai pidempään.

Tämä asento saattaa auttaa, jos ponnistuksentunne tulee voimakkaana ennen kun kohdunsuu on kokonaan auennut.

Joillakin äideillä tämä lepovaihe jää kokonaan välistä ja ponnistuksen tunne saattaa tulla jo ennen kuin kohdunsuu on kokonaan auennut. Jos ponnistuksentarve aiheuttaa voimakasta kipua, äiti voi mennä polvi-rinta-asentoon.

Ponnistusvaihe

Kun lapsi on laskeutunut tarpeeksi alas, supistukset voimistuvat taas uudelleen. Äidin ääntely muuttuu usein ähinäksi. Endorfiinihormoni antaa äidille lisää voimia ja hän on taas virkeä ja keskittynyt. Ponnistaminen tuntuu yleensä helpottavalta, kun pystyy itsee aktiivisesti työskentelemään kehon kanssa.

Ponnistusvaiheessa supistukset ovat kestoltaan lyhyempiä ja niiden väliin jää reilusti lepoaikaa. Ensisynnyttäjällä ponnistusvaihe saattaa kestää 2 tuntia tai enemmän. Uudelleen synnyttäjillä vaihe menee paljon nopeammin, noin puolessa tunnissa. Joskus vauva syntyy muutamalla supistuksella.

Jos synnytyksen kulkuun ei ole puututtu lääkkeillä, ponnistuksentunne tulee yleensä voimakkaana. Jokaisella työnnöllä vauva liikkuu alemmas synnytyskanavassa. Paine tuntuu pepussa, koska vauvan pää painaa peräsuoleen.

Synnyttäjä hakeutuu usein luontaisesti pystyasentoon, kyykkyasentoon tai konttausasentoon. Hän seuraa kehon viestejä ponnistaa ja tarttuu kiinni jostain tai tarvitsee fyysistä tukea.

Kyykkyasennossa lantion läpimitta suurenee jopa 30% Kuva: Kati Molin

Spontaani ponnistaminen omien tuntemusten mukaisesti

Kohdun supistukset määräävät milloin ja miten paljon tarvitsee ponnistaa. Äidin on hyvä kuunnella kehon viestejä ja ponnistaa niiden mukana. Ei ole kuitenkaan tarpeellista ponnistaa hampaat irvessä, vaan synnyttäjä voimistaa hieman kehon omia supistuksia. Hän hengittää omaan tahtiin syvään ja rauhallisesti.

Rentouttamalla lantionpohjan lihakset synnyttäjä helpottaa lapsen kulkua lantion läpi. Äiti hakeutuu mukavaan pystyasentoon, jossa häntäluu on vapaa liikkumaan. Näin se kasvattaa lantion läpimittaa ja helpottaa vauvan kulkua lantion läpi. Supistusten välissä äiti voi seistä, vaihtaa asentoa tai levätä kontallaan.

Konttausasento, joko lattialla tai sängyssä tai erilaiset etunoja- ja polviasennot ovat hyviä ponnistusasentoja. Kuva: Kati Molin

Ohjattu ponnistus

Ohjattu ponnistus tarkoittaa, että kätilö tai lääkäri ohjeistaa äitiä milloin ja miten pitkään hänen tulee ponnistaa. Kätilö pyytää äitiä pidättämään henkeä, laskemaan kymmeneen ja ponnistamaan voimakkaasti. Tämä on väsyttävää äidille ja äiti joutuu ponnistamaan koko supistuksen ajan, riippumatta siitä tunteeko hän tarvetta ponnistaa vai ei. Ohjattu ponnistus saatta olla hyödyksi, jos on huolta vauvan voinnista, sillä ohjattu ponnistus nopeuttaa ponnistusvaihetta jonkun verran. Se kuitenkin lisää repeämien riskiä ja saattaa heikentää hapen kulkua vauvalle. Ohjattu ponnistus saattaa olla tarpeen myös epiduraalisynnytyksessä, jos äiti ei tunne ponnistuksen tarvetta.

Normaalissa lääkkeettömässä synnytyksessä ohjatusta ponnistuksesta ei ole hyötyä äidille, eikä vauvalle.

On luonnollista että tässä vaiheessa usein suolikin tyhjentyy, eikä siitä tarvitse nolostua. Jos lapsivedet eivät ole menneet tähän mennessä, ne usein menevät spontaanisti ponnistusvaiheessa. Jos näin ei tapahdu, kätilön ei kuitenkaan tarvitse puhkaista kalvoja. Lapsi voi syntyä kalvopussissa.

"Crowning"-pään syntyminen

Kun lapsen pää syntyy, välilihan ihokudos pehmenee ja se venyy hitaasti, ettei se repeäisi. Tämä vaihe tuntuu pistelevältä, puuduttavalta tunteelta. Jotkut ovat verranneet tätä tunnetta siihen, kun on yöllä nukkunut kätensä päällä ja sitä "tikuttaa".  Tämä on luonnon oma keino estää äitiä ponnistamasta, että väliliha ehtii venyä tarpeeksi ja pää syntyy varovaisesti aiheuttamatta repeämiä.

Englanninkielessä käytetään tästä nimitystä "The ring of fire". Tämä vaihe menee ohi alle minuutissa ja voit helpottaa sitä rentoutumalla ja "hengittämällä" lapsen ulos varovasti. Voit myös kokeilla vauvan päätä, kun se syntyy tai seurata pään syntymistä peilin kautta. Supistusten välissä on hyvä levätä ja juoda vettä.

Kun vauvan pää on syntynyt, sen keho on edelleen sellaisessa asennossa, että olkapäät eivät pääse syntymään. Niinpä lapsi kääntyy itsestään 90 astetta, jotta olkapäät mahtuvat ulos ja usein seuraavalla supistuksella koko loppu vartalo syntyy. Jos äiti on pystyasennossa, hän voi itse nostaa lapsen syliin. Kun äiti ponnistaa vaistonvaraisesti ja on pystyasennossa, repeämät ovat harvinaisempia. Pienet repeämät ovat kuitenkin normaaleja ja ne parantuvat nopeasti itsestään. Suurempiin ommellaan tikit paikallispuudutuksessa.