TILAA ASIAKASKIRJE

Saat säännöllisesti tietoa tärkeistä äitiysaiheista, uutuustuotteista, tarjouksista, sekä Bebesinfo-tilaisuuksista.

Kirjoita sähköpostiosoitteesi ja tilaa

Lisätietoja >>

HAKU

Etsi artikkeleita hakusanoilla.

Moonan vauhdikas syntymä ja nopea kotiutuminen

Kello 05.05 tiistaiaamuna (rv 40+2) nousin ylös kunnollisen supistuksen jälkeen ja kävin vessassa. Ajattelin, että jokohan tänään olisi se päivä, kun tyttömme syntyy. Menin kuitenkin vessareissun jälkeen takaisin sänkyyn, koska vessassa ei ilmennyt mitään hälyttävää, toisin sanoen lapsivettä tai edes limatulppaa ei näkynyt. Kuuden maissa tulin kuitenkin jo alakertaan, koska ajattelin puhinallani herättäväni muut. Lämmittelin jyväpusseja ja makailin niiden kanssa sohvalla. Pian makuuasento kävi tukalaksi, ja istuin jumppapallon päällä ja keinuttelin lantiota. Välillä istuin sohvalla selkänojaan nojaten, se tuntui myös hyvältä asennolta.

Seitsemän maissa menin käymään makkarissa herättelemässä miestäni ja menin itse suihkuun. Suihkussa pakkailin supistusten välissä tavaroita meikkipussiin ja pesin hiuksiani. Jalatkin jaksoin vielä sheivata! Suihkussakin oli mukavinta olla jumppapallon päällä. Välillä olin myös polvillani lattialla ja nojasin palloon. Keinuttelin lantiota aina supistuksen tullessa ja pallon päällä istuessani nojasin taaksepäin ja suihkuttelin mahaa lämpimällä vedellä. Supistusten käydessä voimakkaimmiksi ei pelkkä hengittäminen enää riittänyt, vaan käytin myös ääntä rentoutumiseen.

Klo 8.55 mieheni soitti Kättärille. Kun kätilö kuuli, että viihdyn kotona suihkussa, enkä enää haluaisi tulla sieltä pois, käski hän meidän siirtyä Haikaranpesään suihkuun. Suihkusta pois tulon jälkeen kivut oikeastaan vasta kunnolla alkoivat ja pukeminen ja autoon siirtyminen olivat yhtä tuskaa. Supistusten läpikin muistin sen neuvon, että sairaalaan voi lähteä, kun ei enää kiinnosta, miten hiukset ovat tai mitä on päällä. Minua ei todellakaan kiinnostanut. Jälkeenpäin mieheni sanoikin, että hän oli vähän ihmetellyt, enkö ala yhtään meikata ennen lähtöä.

Automatka meiltä Kättärille kesti varmaan parikymmentä minuuttia ja siinä ajassa ennätti tulla monen monta tuskallista supistusta. Jyvätyynyjen kanssa selvisin hengissä. Makasin etupenkillä jossain ihme kyyryssä ja valitin jo aika kovasti. Mieheni silitteli minua koko matkan ja se auttoi todella paljon. Olin jo suurimman osan ajasta silmät kiinni, se auttoi keskittymään supistukseen ja pääsemään sen yli.

Kättärillä olimme perillä klo 9.34. Jokaisella supistuksella piti pysähtyä nojaamaan seinään, ja kenellekään ei varmasti jäänyt epäselväksi, mitä oltiin menossa tekemään. Kävely alkoi olla jo hankalaa ja jalkovälissä oli kumma tunne. Jotenkuten pääsimme perille viidenteen kerrokseen, jossa kätilö otti meidät vastaan ja ohjasi toivomuksemme mukaisesti synnytyssali 1:een, eli ammehuoneeseen.

Kätilö laittoi ammeen täyttymään ja käski minua riisuutumaan ja menemään sängylle sikiön sydänkäyrän mittaamista varten. Oli tuskaista maata paikallaan, eikä käyrän otostakaan meinannut tulla mitään. Kätilö sai tutkittua sen verran, että olin 5-6 cm auki. Kello oli silloin 9.40. Olin hiestä märkä ja pyysin jo päästä altaaseen, jonne pääsinkin, vaikka kätilön mielestä vauvan sydänäänet laskivat supistuksen aikana. Hänen piti kuitenkin vielä yrittää mitata niitä, koska ammeessa ei saisi olla, jos vauvan sydänäänissä olisi jotain häikkää.

Allas täyttyi samalla, kun sain suihkutella vatsaani. Vesi auttoi rentoutumaan ja vaikka supistukset edelleenkin sattuivat todella paljon, oli niistä pahin terä poissa. Mieheni silitteli ja tsemppasi minua ihanasti koko ajan. Kätilö yritti painaa antureita vatsalleni ja kiljuin hänelle kuinka se sattuu. (Inhoan niitä antureita!!!) Kätilö ehdotti sisäistä ktg-seurantaa, mutta en halunnut sitä, koska vedet eivät olleet edelleenkään menneet, enkä halunnut, että kalvoja puhkaistaisiin. Revin anturivyötä pois ja halusin vessaan, minua pissatti kamalasti. Samantien käännyin kontilleni ja huusin, että minua ponnistuttaa. Kätilö teki pikaisen sisätutkimuksen ja sanoi, että tämähän syntyy jo.

Seuraavalla supistuksella tuli pää, enkä ollut edelleenkään satavarma, onko minulla vessahätä vai vauva tulossa. Kokeilin vauvan päätä ja huusin, että nyt se syntyy. Seuraavalla supistuksella tuli loppuvartalo, ja ihmeissäni huusin, että joko se syntyi! Syntymäaika oli 10.09, ponnistusvaihe alkoi 10.08 ja vedet menivät 10.09. Pää syntyi kalvopussissa ja kalvot puhkesivat vasta, kun hartiat syntyivät. Käännyin istualleni ja kätilö nosti pienen mustatukkaisen ja parkuvan tytön syliini. Onpa se pieni, onpa se pieni, toistelin.

Vauva rauhoittui syliini ja klo 10.20 kätilö pyysi meitä siirtymään viereiselle parisängylle, jossa makailin vauva rinnan päällä ja odottelin istukan syntymistä. Kätilön mielestä se ei tullut tarpeeksi nopeasti ja hän oli jo vieressäni valmiina oksitosiinipiikin kanssa. En halunnut piikkiä, vaan pyysin vielä odottamaan ja otin vauvan imemään rinnalle. Pian alkoikin tulla supistuksia ja istukka syntyi klo 10.30. Kätilön mielestä jälkeiset olivat epätäydelliset, mutta onnistuin silti välttämään piikin. Lopulta kalvot löytyivät altaan pohjalta, eli jälkeiset olivatkin täydelliset.

Vedessä ollessa olin avautunut todella nopeasti, melkein sentin joka supistuksella ja kipu oli sen mukainen. Muistan ajatelleeni, että hitto jos tämä on tällaista loppuun asti (eli vielä monta tuntia, kuvittelin), on pakko saada jotain lääkkeitä, eihän tätä voi ihminen kestää! Miehenikin sanoi, että näytin niin tuskaiselta, että hän ajatteli, ettei tuosta ammehommasta tule yhtään mitään, tai että vähintään hukun sinne. Kätilökin taisi pudota kärryiltä jossain vaiheessa, sen verran nopeasti homma edistyi.

Vauva oli minulla ihokontaktissa pitkään, varmaan kolmisen tuntia. Kätilö kävi välillä painelemassa kohtua, koska hänen mielestään vuotoa tuli liikaa ja jumaliste, että se sattui! Otin jo kätilön kädestä kiinni ja pyysin häntä lopettamaan. Lopulta vuotoa kirjattiin 720 millilitraa. Punnituksessa vauvan mitoiksi saatiin 49 cm ja 3,5 kg, päänympärys 34 cm, eli ehdottomasti meidän perheen pienin vauva! Pisteitä tyttö sai täyden kympin. Punnituksen jälkeen pyysin vauvan vielä uudelleen ihokontaktiin peiton alle.

Synnytyssalit alkoivat täyttyä ja siirryimme tarkkailuhuoneeseen odottamaan lastenlääkäriä, joka saapui kello 16.30. Tyttö tutkittiin ja saimme luvan lähteä kotiin. Puimme tytön ja lähdimme sairaalasta klo 17.00.

Moona äidin lämpöisessä syleilyssä vain hetkiä syntymän jälkeen.

   
mama-licious