TILAA ASIAKASKIRJE

Saat säännöllisesti tietoa tärkeistä äitiysaiheista, uutuustuotteista, tarjouksista, sekä Bebesinfo-tilaisuuksista.

Kirjoita sähköpostiosoitteesi ja tilaa

Lisätietoja >>

HAKU

Etsi artikkeleita hakusanoilla.

Andi syntyi sektiolla

Synnytys alkoi lapsivesivesien menolla noin klo 04.00 lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Siinä sitten heräsin samalla ja soitin Naistenklinikalle, josta käskivät tulla iltapäivällä käymään. Rupesin sitten odottamaan supistuksia, joita tuli noin 10 minuutin välein koko aamupäivän, mutta aika heikkoina. Iltapäiväksi ne laantuivat, mutta menimme kontrolliin Naistenklinikalle. Siellä tekivät sisätutkimuksen (1 cm auki) ja ottivat vauvan sydänkäyrät ja suosittelivat, että jään odottavien äitien osastolle odottamaan yöksi. Lähdimme vielä pariksi tunniksi kotiin, ja kotona supistukset alkoivat taas. Menin takaisin sairaalaan illalla yhdeksältä, ja olin siellä yötä. Supistukset vaimenivat pikkuhiljaa sairaalaan tulon jälkeen.

Maanantai-aamuna tehtiin sisätutkimus, edelleen se 1 cm auki. Sydänkäyrän ottamisen jälkeen synnytystä alettiin käynnistämään aamulla klo 10 kohdunsuulle laitettavalla pillerillä. Sen jälkeen lähdin kahdeksi tunniksi kävelemään, mutta supistuksia ei tullut. Kätilömme ja lääkärit olivat hyvin vaiteliaita, kun kysyimme käynnistyksestä tai muista synnytykseen liittyvistä asioista. Tuntui kuin tietoa joutui kiskomaan heistä ulos. He myös ihmettelivät intoani lähteä sairaalasta niillä aikaväleillä, kun mitään toimenpiteitä ei tehty. Itse tunsin odottavien äitien osaston niin masentavaksi, etten halunnut olla siellä yhtään ylimääräistä minuuttia.

Tulin takaisin sairaalaan klo 12, jolloin seurattiin taas 45 minuuttia vauvan sydänkäyrää, jonka jälkeen laitettiin toinen pilleri.  Siitä lähdettiin taas ulos, nyt syömään Namaskaariin ja sitten kahville lähellä asuville ystäville. Supistella aikoi kovaa ja yhtäkkiä klo 14, jolloin pikkuhiljaa palailimme takaisin sairaalaan.

Sairaalassa kätilömme oli vaihtunut, uuden kätilön ollen ystävällinen ja informatiivinen. Hän katsoi kohdunkaulan avautumisen (yhä 1 cm), seurasi vauvan sydänkäyrää (joka oli jo aika vaikeaa, kun supistukset sattuivat niin, etten pystynyt olemaan makuulla) ja myös kertoi vaihtoehdoista liittyen kipulääkitykseen. Hän tarjosi myös heti vaihtoehtoa mennä suihkuun ja kävi hakemassa minulle jumppapallon minkä päällä voin suhkussa olla.

Suihkussa olin runsaan tunnin ja se auttoi sekä kipuun että avautumiseen, koska suihkun jälkeen olin avautunut jo 2 cm. Kipu yltyi sietämättömäksi, mutta meitä ei päästetty vielä synnytyssaliin, joten jouduin lopulta ottamaan petidiiniä kipuun. Se onneksi auttoi vähän. Kestin supistuksia ilta yhdeksään. Ne tulivat jo parin minuutin välein ja olivat erittäin kivuliaita. Kätilömme teki sitten päätöksen, että laittaa meidät eteenpäin synnytyssaliin kovien supistusten takia, vaikka avautuminen ei ollut edistynyt 2 cm eteenpäin.

Synnytyssaliin saavuimme iltayhdeksältä. Siellä meidän otti vastaan taas uusi kätilö, joka oli hyvin ystävällinen ja kyseli heti toivomuksiamme kivunlievityksestä, avautumis- ja ponnistus-asennoista jne. Halusin kokeilla kivunlievitykseen ilokaasua, ja se tuntuikin vievän pahimman kärjen kivusta pois. Vietin pari tuntia seisoen ja nojaten synnytyssänkyyn, mieheni takanani tukemassa minua, katsoin filmiä Sekaisin Marista ja hengittelin ilokaasua aina supistusten tullessa.

Yhdeltätoista illalla tarkistettiin taas kohdunkaula, ja huomattiin että avautuminen oli 9 kivuliaan tunnin jälkeen edistynyt vasta 3 cm. Sitten käyttöön otettiin oksitosiinitippa, jolloin päätin ottaa myös epiduraalin, jonka sainkin heti. Epiduraalin annostus oli sopiva, tunsin edelleen supistukset, mutta kivusta oli pahin kärki poissa. Näin viihdyimme yhteen asti yöllä, jolloin huomattiin, että vauvan sydänäänet nousivat liian nopeiksi. Vauvan päästä otettiin verikoe, ja huomattiin että happisaturaatio-arvo oli liian matala. Lääkäri päätti keskeyttää alatiesynnytyksen ja minut määrättiin kiireelliseen sektioon. Saman tien minut vietiin leikkaussaliin ja ruvettiin valmistelemaan leikkaukseen. Mieheni haettiin valmistelujen jälkeen saliin, ennen leikkausta. Annetun epiduraalin takia, leikkaus tehtiin valveilla lisäämällä epiduraalin annostusta. 25 minuuttia leikkauspäätöksen tekemisen jälkeen syntyi tyttäremme klo 01.38.

Lääkäri totesi tytön heti terveeksi yhdeksän pisteen vauvaksi. Isä ja vauva lähtivät synnytysosastolle ja minut vietiin leikkauksen loputtua heräämöön, jossa olin pari tuntia. Sen jälkeen minut vietiin osastolle 52, neljän hengen huoneeseen, johon sitten tuotiin myös vauva.

Osastolla olimme neljä päivää, isän saadessa olla paikalla klo 20-21. Koska en leikkauksen takia pystynyt nostamaan mitään, isä hoiti kaikki vauvaan kohdistuvat työt, mm. vaipanvaihdon. Opastusta saimme kaikkiin vauvaan kohdistuviin asioihin, kylvetykseen, vaipanvaihtoon jne. Ainoa asia, missä kukaan ei opastanut yhtään oli imetys.

Kokonaisvaltaisesti synnytyksestä ei minulle jäänyt huonoa muistoa, vaikka olin synnytyksen mielessäni suunnitellut hyvin eri tavalla. Paljon auttoi se, että synnytyksessä mukana ollut henkilökunta informoi koko ajan tarkasti mitä tapahtuu ja jätti päätöksenteon sektiota lukuun ottamatta meille.

Samoin sairaala-aika oli pääsääntöisesti mukavaa ja henkilökunta ystävällistä, vaikkakin heiltä tietoa sai kerjätä enemmän.

Lue lisää tästä aiheesta:

Lue lisää synnytyskertomuksia
   
mama-licious