TILAA ASIAKASKIRJE

Saat säännöllisesti tietoa tärkeistä äitiysaiheista, uutuustuotteista, tarjouksista, sekä Bebesinfo-tilaisuuksista.

Kirjoita sähköpostiosoitteesi ja tilaa

Lisätietoja >>

HAKU

Etsi artikkeleita hakusanoilla.

Syntymästä jäi kantava ja kaunis muisto

Neljäs lapseni syntyi maailmaan silloin kun kaikki taivaankappaleet olivat kohdallaan. Syntymästä jäi niin kantava ja kaunis muisto, että palaan siiheen hetkeen ja kokemukseen usein vieläkin. Synnytyskokemukseni on vahvistanut minua naisena, identiteettiäni äitinä. Haluaisin jokaisen naisen saavan kokea vastaavan. Olen silti sitä mieltä, että tämä kokemus tarvitsi kolme aikaisempaakin kokemusta, joista jokainen on ollut hyvä ja jotenkin samankaltainen. En vain ole tuntenut vielä tarkkaan synnytyksen kulkua ja omia reaktioitani.

Raskaus oli mennyt muutaman päivän yli lasketun ajan. ( Vaikka ajattelenkin lapsen tietävän paremmin milloin syntyä, kuin sairaalan ultraäänen.) Illalla oli tullut vähän vaaleanpunertavaa vuotoa housuihin, josta tiesin jotain olevan kenties piankin tapahtumassa. Yön nukuin hyvin ja aamulla kun vaaleanpunertavaa vuotoa oli taas, kielsin miestäni kuitenkaan lähtemästä töihin. Olimme kotona ja alavatsaani kouristeli tutun oloisesti. Kouristelu tuntui siltä, kun joku olisi puristanut nyrkkiä kiinni alavatsallani, ei sen kummallisemmalta. Tiesin kuitenkin edellisestä synnytyksestäni, että kouristelu kohdallani tarkoittaa supistelua. Viime kerralla synnytys oli kivuton paria viimeistä supistusta lukuunottamatta (ilman kivulievitystä).

Yhden aikaan sanoin miehelleni että haluaisin käydä sairaalassa tarkistuttamassa miten synnytys on edennyt ja mieheni veli tuli lapsia katsomaan. Ajelimme Haikaranpesään jossa saimme ammehuoneen ja saman ihanan kätilön, joka oli meillä jo edellistä tytärtämme maailmaan auttamassa. Hänen asenteessaan oli juuri sellaista jota toivoisin löytyvän jokaiselta kätilöltä.

Edellisessä synnytyksessäni tämä kätilö antoi minun itse valita ponnistusasentoni, eikä ohjaillut ponnistamisessa, vaan seisoi vähän matkan päässä tyytyväisen näköisenä. Ihmettelin kahden aiemman synnytyskokemukseni jälkeen, että hän ei puuttunut toispuoleiseen asentooni, jossa istuin toinen jalka suorana, toinen koukussa. Olin varma, että kohta jalka nostetaan sivulle. Hyvin syntyi tyttö, oloni ohjaamana toinen jalka suorana ja toinen koukussa. Tämä nuori kätilö luottaa synnyttäjään ja siihen että luonto kertoo miten olla ja toimia. Hänen seurassaan oloni oli luottavainen.

Menimme tuttuun huoneeseen kätilömme ja harjoittelijan kanssa. Kätilö ehdotti ammeen täyttämistä ja koska se myös synnytyssuunnittelussa oli kirjattu toiveisiini, ammetta alettiin täyttää. Oloni oli niin kotoinen ja rento. Ei jännitystä, alavatsalla kouristelua, ei kipua ja kohdunsuu auki 7cm. Olin iloisesti jopa yllättynyt. Kätilö kirjasi ylös: äidille tuttua tämä.

Pääsin tuttuun allashuoneeseen

Amme täytettiin ja menin ammeeseen noin kolmen aikaan. Alavatsakouristelua tuli tasaisesti. Tutun kätilön kanssa kuitenkin sovimme, että joudutamme synnytystä vaikka varsinaista tarvettä siihen ei olisi ollut. Kalvot puhkaistiin 15.30. Kouristelu muutti vähän luonnettaan, hieman rajummiksi, ei silti kipeiksi. Olimme kaksin mieheni kanssa ja mieli oli hyvä ja rentoutunut, lämmin vesi oli ihanaa. Nojasin vedessä kyykyssä laitaa vasten.

15.45 olin vielä täysin kivuton ja kerroin juttuja kätilölle ja harjoittelijalle, kun he tulivat huoneeseen. 15.50 sanoin supistusten kovenevan, vaivuin hiljaisuuteen, omaan maailmaan, mutta silloinkin kuulin hyvin kaiken ympärillä tapahtuvan. Kaikki huoneessa olijat olivat hiljaa ja se olikin parasta omalla taajuudellaan olevalle mielelle.

Kätilö kysyi häiritseekö minua hänen läsnäolonsa salissa. Vastasin ettei häiritse, ja hän pysyi hiljaa salin toisessa päässä antaen täyden yksityisyyden ja rauhan minulle. Olin hiljaa keskittyneenä itseeni ja syntyvään lapseen.

Vedessä vaivuin hiljaisuuteen, omaan maailmaani. Kaikki huoneessa olivat hiljaa.

15.52 sanoin tuntuvan aika paljon kun lapsi laskeutui. Pyysin varalta, josko ilokaasun voisi kytkeä ammeen reunaan. Ehdin ottaa ilokaasua yhteen supistukseen ja seuraavan supistuksen aikana käännyin selkä altaan reunaa vasten, kohti peiliseinää. Kaikki tukihenkilöt olivat selkäni takana. Olin ikään kuin yksin ja turvallisessa pesässä.

Kätilö seisoi harjoittelijan kanssa takanani näkymättömissä koko ponnisusvaiheen, sanomatta sanaakaan ja luottaen minuun. Hän oli etukäteen kertonut, että pään syntyessä älä vielä kosketa päätä, odota seuraavaa supistusta niin loppuvartalo syntyy ja saat nostaa vauvan syliin. Kaikki meni juuri niin kuin hän oli ennalta kertonut.

15.54 alkoi ponnistusvaihe, supistuksen aikana ottamani ilokaasu rentoutti lihaksia niin paljon että pää pääsi helposti laskeutumaan alaspäin. Kaksi rauhallista ponnistusta, ei mitään kamalaa kipua, ja poikani pää syntyi. Pieni tauko, vauva käänsi päänsä viimeiseen kiertoon. Ensimmäistä kertaa tunsin tuon rotaation lopun vedessä. Kolmessa aiemmassa synnytyksessäni kuivalla maalla en ole sitä koskaan tuntenut. Ja niin kaunis poikani liukui kirkaaseen veteen. (ei punaviininväriseen kuten olin ajatellut)

Poika jäi lyhyeksi hetkeksi aammeen pohjalle, josta nostin hänet rinnalleni lepäämään. Tervetuloa, ja rakkauden täyttämä mieli. Kaikki hiljaa takanani, me kaksi ja isä, saimme olla hiljaa keskenämme. Hetken päästä siirryin viereiselle parisängylle, johon pian syntyivät jälkeiset. Lempeän syntymän jälkeen ei oksitosiinia tarvittu. Kohtu supistui heti pieneksi, vauva imi rintaa tyytyväisenä, olo oli euforinen. Välilihan vaurioitakaan ei vedessä tullut vaikka ponnistusvaihe kesti vain kaksi minuuttia. Ponnistusvaihe vedessa oli hiljainen, niin lempeä, itselle sekä lapselle. Kaikki ikäänkuin vain rauhallisesti syntyi hiljaisuudessa pehmeän veden syleilyssä.

Lapsemme tulivat seuraavana aamuna meitä katsomaan sairaalaan perhehuoneeseemme ja samalla lähdimme kotiin koko perhe. Kiitos Haikaranpesän loistavalle osastolle!

Onnellinen perhe

Isän turvallisessa syleilyssä

Synnytyskokemukseni on vahvistanut minua naisena, identiteettiäni äitinä. Haluaisin jokaisen naisen saavan kokea vastaavan.

Seuraavana päivänä lapset tulivat katsomaan uutta pikkuveljeään sairaalaan, ja yhdessä lähdimme kotiin koko perhe.

   
mama-licious