TILAA ASIAKASKIRJE

Saat säännöllisesti tietoa tärkeistä äitiysaiheista, uutuustuotteista, tarjouksista, sekä Bebesinfo-tilaisuuksista.

Kirjoita sähköpostiosoitteesi ja tilaa

Lisätietoja >>

HAKU

Etsi artikkeleita hakusanoilla.

Myrskynpoika

Tämä kirjoitus valittiin Bebes kirjoituskilpailussa 2. sijalle.

Pienen olisi pitänyt syntyä jo kun viikkoja oli kasassa 39, jos intuitiomme olisi pitänyt paikkansa. Tosin intuitiomme oli jo kerran osoitettu vääräksi ultrassa, kun meidän pieneltä tytöltä löytyikin kivekset. Malttamattomuus alkoi iskeä ja kolmen ässän lisäksi kokeiluun pääsivät homeopaattiset, mielikuvaharjoitukset, hieronta, puuhailu, rentoutuminen, seuraelämä sekä synnytystarinoiden lukeminen. Kävimme toiveikkaina jopa pyöräretkellä hakemassa nupussaan olevia auringonkukkia keittiön pöydälle, symbolisesti omaa avautumistani vauhdittamaan. Supistuksia oli kyllä, mutta ne olivat niitä vanhoja tuttuja jo usean viikon ajalta.

Olin raskausajan valmistautunut innolla synnytykseen, enkä olisi malttanut odottaa enää hetkeäkään. Ina May ja usea muu oli saanut minut kirjojensa kautta vakuuttuneeksi kyvystäni synnyttää. Raskausajan rauhallisuuden ja varmuuden tunne oli jotain, mitä halusin synnytykseenkin liittyvän. Kävin tarkkaan läpi eri vaihtoehdot ja päädyin kotisynnytyksen olevan meidän kohdallamme turvallisin ja rauhallisin vaihtoehto. 

Olin kahvitellut kätilöni kanssa ja pohjustanut hänelle näkemyksistäni ja toiveistani synnytyksen osalta. Kotiimme olimme hankkineet altaan ja synnytysjakkaran, sekä kivunlievitykseen homeopaattisia valmisteita ja kauratyynyjä. Tarvelaatikosta löytyi myös mm. pyyhkeitä, vaatteet tulokkaalle, kahvia kätilölle ja mehua synnyttäjälle. Kaikki oli valmiina, enää oli vain malttamatonta odotusta.

Perjantaina illalla sain miehen juuri ennen yhdeksää mukaani iltakävelylle ja valitsemaan ärrältä illan brittikomedian vuokralle. Kotona yllätykseksi huomasimme dvd-kuoren olevan tyhjä, joten päädyimme ajoissa nukkumaan. Illan mittaan olin kuulostellut supistuksia, aivan kuin ne olisivat hieman voimistuneet. Yöllä heräsin kolmesti vessaan ikävän supistuksen kourissa ja muutaman kerran havahduin unesta tuntemaan supistuksia. Saimme kuitenkin nukuttua ja aamulla supisteli taas laimeammin.

Ärrän täti pahoitteli kovasti unohdettua levyä ja pääsimme nauramaan elokuvaa lauantai-iltapäivään. Supistuksia alkoi olla vartin välein, mutta olivat yhä vain epämukavia, eivät kivuliaita. Mies lähti naapurin kera hakemaan uutta pyykkikonetta pesutupaan ja palatessaan viiden jälkeen hän löysi minut pyörittelemässä lantiota lipastoon nojaten. Kaunis aamupäivä oli juuri muuttunut syyssateen harmaudeksi.

Hiljalleen rauhallinen hengittäminen muuttui hennoksi aa-huokaisuksi ja siitä edelleen kiihtyi pitkäksi aaksi. Kätilön saavuttua paikalle puoli yhdentoista aikaan illalla, tuli aa-äänne jo luonnollisesti ja syvältä sisältä. Olin siirtynyt nojailemaan miehen juuri nikkaroimaan kirjahyllyyn, ympärilläni pimeän illan ja kynttilänvalon luoma rauha. Nautin oman "kuplani" seesteisyydestä ja se varmasti edesauttoi synnytystä, sillä siirryttyäni hetkeksi valoisaan eteiseen tapaamaan kätilöä ja hänen tehtyä minulle sisätutkimuksen (3cm auki), heikkenivät supistukset hetkeksi. Kätilö pysyi synnytyksen ajan sovitusti etäällä tarkkailemassa tilannetta, sillä tiesin haluavani olla pääasiassa itsekseni.

Päästyäni takaisin omaan rauhaani, alkoi supistusten voima lisääntyä. Turvallisuuden tunnetta lisäsi paljon miehen läsnäolo, tosin tämä joutui aina välillä piipahtamaan saunaan lisämään puita. Otin supistuksia vastaan pääosin lantiota pyöritellen seisaaltaan, vaikka kokeilin myös jumppapallolla istumista ja kyykkyä. Tarve lantion liikkeelle ja äänenkäytölle oli suunnaton. Aloin tuntea vilua supistusten välillä ja lopulta se alkoi olla jo niin valtavaa, että päätin siirtyä saunalle.

Ulkona huomasin syysmyrskyn jo alkaneen, tuuli ja sade saivat pihan puut karkoittamaan lehtensä. Kävelin heti saunaan ja riisuuduin vasta löylyjen lämmössä. Lämpö auttoi supistuksiin välittömästi ja saunan ikkunasta näkyi miten tuuli tempoi puiden oksia. Pian aloin väsyä olemaan jaloillani, mutta en halunnut luopua liikkumisesta. Mies kutsui kätilön takkahuoneen puolelta ja sisätutkimuksessa olin 5cm auki, eli sain luvan siirtyä altaaseen.

Olimme aikaisemmin päivällä käyneet pumppaamassa miehen kanssa altaan täyteen ilmaa ja pienellä öljykattilan säädöllä oli altaaseen saatu tarpeeksi lämmintä vettäkin. Astuminen lämpimään veteen tuntui taivaalliselta ja veden antama vapaus liikkumiseen helpotti oloa. Pysyin pääasiassa kontillani tai polvi-istunnassa ja nojailin altaan reunaan. Vapaus painovoimasta mahdollisti vaistomaisen liikkumisen vedessä, tanssin tulevalle lapselle. Välillä iski lievä pahoinvointi, ehkä liiasta lämmöstä tai verensokerin mataluudesta. Mies yritti saada juomaan rypälemehua ja vettä, mutta miso-keitto oli parempaa.

Supistukset alkoivat olemaan valtavia. Olin vielä alkuillasta pohtinut synnytyksen edistymistä ja tulevia kipuja, mutta nyt vain olin ja surffasin supistus-aalloilla. Ajantaju oli kadonnut ja polttojen välit tuntuivat ihanan pitkiltä, vaikka todellisuudessa väliä alkoi olla enää muutama minuutti.

Mies siirtyi seurakseni altaaseen ja helpotti oloa hieromalla alaselkääni. Supistukset tuntuivat jo kokonaisvaltaisilta. Pian lantioni, ääneni ja minä itse olin kokonaan supistusta. Kipu alkoi olla rajoillani, mutta seuraava supistus toi autuuden. Se muuttui sisälläni vain valtavaksi rauhalliseksi AAA-MMM-äänteeksi ja samalla tunsin pienen pään laskeutuvan ja yllättävän tarpeen ponnistaa. Ylpeys ja riemu valtasivat mieleni, sillä tiesin olevani jo loppusuoralla.

Seuraava aammm olikin PONNISTUTTAA! Kätilö ja avustaja tulivat takkahuoneesta ja kätilö tarkasti tilanteeni. Ja todentotta, olin valmis ponnistamaan. Olin ehtinyt olla altaassa noin tunnin ja avautunut loppuun asti. Aloitin ponnistamisen altaassa, mutta kätilön kehoituksesta siirryin jakkaralle istumaan mieheen nojaten.

Suunta oli hakusessa ja ympärillä olevien kehoituksesta laitoin peliin kaikki voimat mitä kehostani löytyy. Välillä ponnistaminen tuntui vain turhauttavalta ja tuloksettomalta, aivan kuin mikään ei liikkuisi. Jatkoin kuitenkin kaikilla voimillani viimeistä spurttia ja putkahti se pää lopultakin ulos. Pieni oli päättänyt tulla kasvot häpyliitokseen päin ja pään ollessa puoliksi ulkona hän teki vielä piruetin ja kääntyi katsomaan selkääni päin. Pään tultua oli onneksi työ jo tehty, ja pian loppuosa pienestä humpsahti maailmaan kello 2.25.

Kuva: Riitta Jääskeläinen

Hänet nostettiin syliini ja olo oli sanoinkuvaamaton. Itkua, naurua ja vilunvärinöitä. Tässä tämä nyt on! Minun vatsassani on asustellut tämä pieni ihmeellinen! Me kaikki kolme olimme tehneet kovasti töitä ja synnyttäneet itsemme täydelliseksi perheeksi. Istuimme kolme siinä sylikkäin vartin verran, kun kätilö tuli sanomaan istukan olevan tulossa. Hetki oli tuntunut vain muutamalta minuutilta ja vasta nyt tajusimme tarkistaa lapsen sukupuolen. Poika!

Isä sai kunnian leikata napanuoran ja he palasivat pojan kanssa altaaseen ihmettelemään muuttoa vedestä ilmaan. Istukka syntyikin pian (25min) ja minä pääsin tikattavaksi. Pojan piruetti sai aikaan muutaman tikin veroisen repeämän häpyhuuliin. Suihkun ja vaatteiden jälkeen nappasin paitani sisään pojan, joka oli saanut jo myssyn ja vaipan päälleen, ja kävelimme saunarakennukselta kotiin omaan sänkyyn. Ulkona satoi yhä, mutta pahin myrsky oli jo ohi.

Sängyssä pääsi myrskynpoika ensimmäistä kertaa tissille ja siinä viipyikin tovin. Äiti sai keksejä ja mehua ja kehuja. Kätilö nappasi vielä ennen lähtöään K-vitamiinin, napaverinäytteen ja mitat: 52cm ja 3770g ja pipo 34cm. Hetki meni aamuyöllä vielä perheen kesken sängyssä toisiaan ihmetellen, mutta pakollisten valokuvien ja tekstiviestien jälkeen sammui koko poppoo ansaitulle levolle.

Unien jälkeen sai ärrän täti elokuvansa takaisin kera ylpeän ilmoituksen:  "Minusta tuli viime yönä isä!"

Muistelen rakkaudentäyteisesti hetkiä, jotka toivat pienen pojan maailmaamme. Tapahtuma oli kaikin puolin täydellisen unenomainen, mutta samalla niin rosoisen todellinen. Synnytys oli juuri niin voimavaraistava ja naiseuttani vahvistava, kuin olin haaveillutkin raskausaikana. Yhteiselomme alku oli melkoisen upea.

   
mama-licious