TILAA ASIAKASKIRJE

Saat säännöllisesti tietoa tärkeistä äitiysaiheista, uutuustuotteista, tarjouksista, sekä Bebesinfo-tilaisuuksista.

Kirjoita sähköpostiosoitteesi ja tilaa

Lisätietoja >>

HAKU

Etsi artikkeleita hakusanoilla.

Ihana synnytys

Ensimmäinen lapseni tuli sektiolla perätilan takia ja niinpä tällä kertaa asennoiduin, etten ehkä pääsisikään synnyttämään normaalisti. Vaan toisin kävi

Olin ennen esikoisen syntymää, vuonna 2007, käynyt mammajoogassa ja Bebesin synnytyskurssilla, vaikken niitä oppeja koskaan päässyt käytännössä kokeilemaankaan (mikä oli muuten valtava pettymys!). Paljoa ei ollut enää muistissa, paitsi että hengittäminen on tärkeää; auttaa kipuihin ja rentoutumaan. Ja että nainen on luotu synnyttämään, täytyy vaan luottaa omaan kroppaansa.

Muutaman kerran kävin Bebesin sivuilla lukemassa luonnonmukaisesta synnytyksestä, mutta muuten arki vei mennessään enkä edes ajatellut koko asiaa. Viikko ennen arvioitua tuloa, joka oli 12.12., havahduin ja ajattelin että ehkä kuitenkin voisin yrittää edesauttaa tulevaa, varsinkin kun vauvan oli todettu olevan oikeinpäin ja alatiesynnytys tulossa. Aloin käyttämään Weledan synnytykseen valmistautumisöljyä, "rintaöljyä", sekä join "maitoteetä". Ajattelin että tuskin niistä ainakaan haittaa olisi.  

Lauantai tuli ja meni, muutamia harjoitussupistuksia oli mutta siinä kaikki, ja olin jo varma että joudun jouluksi synnyttämään. Mutta sitten seuraavana perjantai-iltana klo 23 tuntui pitkä viiltävä vihlaisu ja totesin että nyt taitaa olla menoa. Supistukset alkoivat tulla melkein heti kuuden minuutin välein, ja yritin torkahdella parhaani mukaan supistusten välissä, kun ajattelin tarvitsevani kaiken mahdollisen levon ennen suurta koitosta. Eikä jalkeilla olo tuntunut minun kohdallani sen paremmalta vaihtoehdolta, vaikka sitä suositellaankin.

Klo 06.20 viimein herätin mieheni ja sanoin että nyt riittää, soitetaan lastenhoitajat mökiltä. Halusin pois vaikeroimasta ennen kuin esikoiseni heräisi ja sairaalassa olisi kuitenkin apuvälineitä kivunlievitykseen, kuten allas, pallo jne.

Klo 08.20 olimme Jorvissa tutkimushuoneessa ja aivan ihana kätilö sai minut heti rentoutumaan ja hengittämään syvempään ja supistukset oli helpompi kestää. Olin kuusi senttiä auki, en siis turhaan ollut kärvistellyt kotona. Hän kyseli toiveistani ja sanoin haluavani kokeilla luonnonmukaista kivunlievitystä/synnytystä ja hän rohkaisi minua uskomalla että kestän kyllä koska pystyin niin hyvin rentoutumaan supistusten välissä. Hän mertoi myös, että ponnistusvaihe on itse asiassa monelle helpotus kun pääsee tekemään jotakin.

No siinä sitten makasin tutkimushuoneen sängyssä ja henkisesti valmistauduin tulevaan, kun lapsivesi yhtäkkiä hulvahti ja tuli valtava tarve ponnistaa. Kätilö totesi että voidaankin sitten unohtaa ne suunnitelmat ja mennä suoraan synnyttämään!

Siirryimme kiireen vilkkaa synnytyssaliin ja aina supistuksen tullessa ponnistin niin pitkään kuin pystyin. Ponnistuksen tarve vaihteli, mutta pystyin keskittämään kaiken energiani ja myös hengitykseni ponnistukseen kätilön avustuksella. Mieheni toimi assarina antaen nestettä ja tsemppasi kovasti, ja oli innoissaan, niin kuin minäkin, kun kaikki oli sujunut niin vauhdilla.

Välillä odoteltiin kun tuli taukoa supistuksissa, silloin pystyin jopa vitsailemaan. Kätilöt totesivatkin että onpas hyvä ja rento meininki!

Poika (48cm/3190g) syntyi klo 09.40 noin kahdenkymmenen minuutin ponnistelun jälkeen ja sain hänet heti rinnalleni. Kaikki tuntui niin oikealta ja luonnolliselta, aivan toiselta kuin sektion jälkeen. Näin kaiken kuuluikin mennä.

Selvisin koko urakasta muutamalla tikillä ja maitokin nousi jo sairaalassa ollessa, liekö ollut vaikutusta Weledan tuotteilla. Lantionpohjalihaksia olin harjoittanut jo muutenkin, olisiko se taas vaikuttanut supistusten vahvuuteen, mene ja tiedä. Positiivista oli, että vaikka kivut olivat tietysti kovat, niin taukoja oli niin supistelujen välissä kuin ponnistusvaiheessa, ja silloin pystyi rentoutumaan ja keräämään voimia seuraavaan koitokseen. Toisaalta ikävä yllätys oli pahoinvointi supistelujen aikana, niistä ei koskaan ollut mainittu missään. Kokemus oli kuitenkin kaiken kaikkiaan mahtava ja vahvisti minua henkisesti ja lisäsi itseluottamusta.

Tämän upean muiston tulen säilyttämään voimavaranani läpi elämän.

   
mama-licious