Väliliha on ihokudos emättimen ja peräaukon välissä. Normaalissa synnytyksessä väliliha venyy vähitellen, jotta vauvan pää mahtuu syntymään. Välilihan leikkaus on noin 5-8cm viilto, jonka lääkäri tai kätilö tekee saksilla välilihaan suurentaakseen emättimen aukkoa. Ensimmäiset välilihan leikkaukset tehtiin alun perin jo 1740-luvulla, kun pihtisynnytysten yhteydessä instrumentit oli saatava mahtumaan emättimeen. Toimenpide yleistyi, kun synnytykset siirtyivät kodeista sairaalaan ja samalla selin makuu sängyllä yleistyi synnytysasentona, sen helpottaessa lääkäreiden työskentelyä.

1930-luvulla välilihan leikkaus tehtiin USA:ssa jo rutiininomaisesti kaikille synnyttäjille. Näihin aikoihin vahvojen lääkkeiden käyttö synnytyksissä oli yleistynyt niin, että naiset synnyttivät täysin lääkehumalassa, eivätkä pystyneet itse ponnistamaan vauvaa ulos. Siihen aikaan pihtisynnytykset ja välilihan leikkaukset olivat yleisiä apukeinoja lääkäreiden hoitamissa synnytyksissä.

Välilihan leikkauksen uskottiin vähentävän vakavia repeämiä ja takaavan paremman seksuaalisen toiminnan synnytyksen jälkeen. Sen uskottiin myös vähentävän virtsan- ja ulosteen karkailua. Edelleenkin joillakin lääkäreillä on käsitys, että lapsi pitää saada ulos nopeasti ja väliliha leikataan, koska sen uskotaan nopeuttavan ponnistusvaihetta. Jo 25 vuotta sitten tutkimukset kuitenkin osoittivat, että välilihan leikkaus ei nopeuta synnytystä. Tutkimukset osoittivat myös, että välilihan leikkaus lisää riskiä vakaviin välilihan repeämiin. (3. ja 4. asteen repeämät) ja ennemminkin aiheuttaa ongelmia, kuin estää niitä.

• Episiotomia kestää kauemmin parantua ja on myös kipeämpi, kuin luonnollisesti revennyt ihokudos, sillä episiotomiassa leikataan aina myös lihaskudosta. Repeämät yleensä vahingoittavat vain ihoa ja pintakudoksia ja sen vuoksi paranevat nopeammin.
• Leikkaushaava repeää usein lisää ja aiheuttaa entistä isomman repeämän. Jos repeämä on vakava (3. tai 4. asteen repeämä), se saattaa yltää peräaukkoon asti ja silloin kirurginen toimenpide on välttämätön. Jos repeämä yltää peräaukon sulkijalihakseen, se saattaa aiheuttaa ulosteen pidätysongelmia.
• Leikkaushaava saattaa tulehtua tai aiheuttaa verenhukkaa
• Joillakin naisilla paraneminen saattaa kestää kuukausia. Ennen kun haava on kokonaan parantunut, saattaa tuntua epämukavuutta, kipua ja seksiongelmia. Korjausleikkaus saattaa olla tarpeen.
• Pitkittää seksin uudelleen aloittamista ja saattaa lisätä kipua ja tunnottomuutta seksin aikana.
• Kipeä välilihan alue ja tikit saattavat hankaloittaa vauvanhoitoa ensipäivien aikana.

Milloin leikkaus on perusteltua?

Jos välilihassa on arpikudosta tai muu poikkeama, jolloin se ei jousta samalla tavoin, kuin normaali terve ihokudos.
Jos vauvalla on erityisen vakava hapenpuute ja se pitää saada syntymään erityisen nopeasti.

Suomessa korkeat leikkausprosentit

Maailman Terveysjärjestön WHO:n mukaan välilihanleikkaus on perusteltua, jos niiden määrä on prosentuaalisesti 5-20% kaikista synnytyksistä. Perinteisten kätilöiden keskuudessa on yleistä, ettei kätilö ole tarvinnut kyseistä toimenpidettä koko kätilöuransa aikana. Toimenpide on ollut suosiossa ainoastaan lääkäreiden ja sairaaloiden hoitomallissa. Kansainvälisessä vertailussa kotisynnytyskätilöt tekevät välilihanleikkauksia alle 1% synnyttäjistä, Birthing Centereissä luku on noin 5-15% ja sairaaloissa välilihan leikkaus tehdään vaihtelevasti noin 20-80% synnyttäjistä.

Suomalaisissa synnytyssairaaloissa prosentti vaihtelee 11-46% välillä. Alhaisin se on Oulaskankaan sairaalassa ja korkein Etelä-Pohjanmaan keskussairaalassa, jossa 46%:lle synnyttäjistä (86% ensisynnyttäjistä) edelleenkin tehdään tämä ikävä toimenpide. Korkeat episiotomiaprosentit saattavat olla myös merkki siitä, että sairaalassa on hyvin medikaalinen hoitomalli ja muitakin toimenpiteitä, kuten synnytyksen käynnistyksiä, imukuppia, oksitosiinitippaa ja keisarileikkauksia saatetaan käyttää liian paljon.

Leikkaus, luonnollinen repeämä vai ehjä väliliha

Joskus kuulee vertailuja siitä, kumpi on parempi, leikkaushaava vai luonnollinen repeämä. Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että paras lopputulos on aina ehjänä säilynyt väliliha. Tärkeää on antaa välilihalle aikaa venyä, kun pää syntyy. Pienet nirhaumat ovat myös yleisiä, mutta ne eivät tarvitse tikkejä, vaan paranevat itsestään. Jos väliliha repeää luonnollisesti, se vastaa korkeintaan toisen asteen vaurioita. Episiotomia haavasta tulee aina 2.asteen vaurio.

Miten meillä: Välilihanleikkaus tehtiin rutiininomaisesti Suomessa vielä 80-luvulla. Leikkaukset ovat vähentyneet viime vuosien aikana, mutta toimenpide on edelleen hälyttävän yleinen, erityisesti ensisynnyttäjillä. Vain 12 synnytysosastoa yltää WHO:n suositusten mukaiseen alle 20% kokonaisprosenttiin:

• Oulaskankaan sairaala 11%
• Ahvenanmaan keskussairaala 12%
• Vammalan sairaala 12,5%
• Malmin terveydenhuoltoalueen ky 15%
• Loimaan aluesairaala 15,5
• Kätilöopiston Haikaranpesä 15%
• Kanta-Hämeen keskussairaala 15,5%
• Tammisaari (Västra Nylands sjukhus) 17%  
• Kuopion Yliopistollinen sairaala17,5%
• Lohjan aluesairaala 19%  
• Kuusamon terveyskeskus 19%
• Turun Yliopistollinen sairaala 19,5%

Erot eri sairaaloiden välillä johtuvat erilaisista hoitokäytännöistä, eli siitä, että henkilökunta on tottunut toimimaan tietyllä tavalla, ja vanhoja tapoja on vaikea muuttaa. Ensisynnyttäjistä keskimäärin 57% tehdään välilihan leikkaus. Kaikista synnytyksistä keskiarvo on Suomessa 31%.

Muut HUS:in sairaalat (suluissa ensisynnyttäjien tilastot): Kätilöopisto 32%(53%), Naistenklinikka 26%(46%), Porvoo 27%(55%), Hyvinkää 28%(57%), Jorvi 36%(66,5%).

Miten muualla: Välilihanleikkaus tehdään edelleen rutiininomaisesti mm. Väli-ja Etelä-Amerikassa sekä useissa Aasian ja Itä-Euroopan maissa, joissa prosentti on lähes 100%. Espanjassa, Italiassa ja Turkissa prosentti on yli 50%, USA:ssa 31% /( 1997), Australiassa 33% ja Canadassa 24%. Useissa maissa leikkausten määrä on huomattavasti alhaisempi, kuten Englannissa 13%, Tanskassa 12%, Uudessa-Seelannissa 11%, Ruotsissa 10% ja Hollannissa, jossa on edistyksellinen synnytystenhoitomalli, prosentti on vaivaiset 8%.